Tarina Torniosta

Jippo032018

Jipon 03-ikäluokka eli C15-juniorit kamppailivat menneenä viikonloppuna ikäluokkansa Suomen mestaruudesta Kai Pahlman-SM-lopputurnauksessa. Puolen Suomen Liigan nelossijan kautta turnaukseen selvinnyt Jippo sai alkulohkoonsa vastaan isäntäjoukkue TP-47:n, HJK:n ja Ilveksen. Eli lähtökohtaisesti Jipon pojat arvottiin kovaan seuraan, olihan vastassa Suomen kaksi suurinta junioriseuraa sekä TP-47, joka oli vahvistanut rivejään parhailla Rovaniemen Palloseuran sekä Oulun Työväen Palloilijoiden parhailla pelaajilla.

Alkulohkon ensimmäisessä kamppailussa torstai-iltana vastaan asettui isäntäjoukkue, joka houkuttelikin Haaparannan kentän katsomon täyteen kotijoukkueen innokkaita taustajoukkoja ja kannattajia. Eli lähtökohdat hienoon kamppailuun olivat olemassa. Ottelu olikin kiihkeä ja molemmat joukkueet pistivät peliin parastaan. Kotijoukkue hallitsi ensimmäistä jaksoa, mutta Jipon taistelu ja periksiantamaton puolustuspeli piti lukemat nollissa tauolle. 

Toiselle jaksolle Jippo tuli uudella ilmeellä ja myös hyökkäyspeli alkoi petraantua. Paine kotijoukkueen päädyssä tuotti lopulta rangaistuspotkun parikymmentä minuuttia ennen loppua. Miro Turunen ei kuitenkaan harmittavasti onnistunut, vaan torniolaisten maalivahti esitti hienon torjunnan. Rankkarin jälkeen tapahtumat jatkuivat tasaväkisenä ja molemmilla oli hetkensä tehdä ratkaiseva maali. Paras paikka syntyi isännille, kun pallo pelattiin rangaistuspilkun paikkeille ja isäntien hyökkääjä tempaisi pallon voimalla kohti maalia. Jipon maalivahti Nuutti Kaikkonen esitti kuitenkin katsomoa kohahduttaneen paraatipelastuksen ja lukemat säilyivät pyöreinä. Loppulukemat avausottelusta siis 0-0.

Perjantaiaamuna Jippo sai vastaansa suuren ja mahtavan HJK:n. Joensuulaiset olivat kuitenkin päättäneet tehdä ”Klubille” hikisen aamupuhteen ja pelisuunnitelman mukaisesti maalipaikat olivat todella vähissä. Ottelun ainoa maali nähtiin ensimmäisen jakson puolivälissä, kun laadukas keskitys kimposi Jipon puolustajan kautta omaan maaliin. Jippo repi ja raastoi läpi ottelun ja ottelussa oli pari paikkaa, joista tasoitus olisi voinut tulla. HJK:n pallollisen pelin laatu oli kuitenkin hyvää eikä Jippo halunnut avata liikaa peliä, koska jo tässä vaiheessa oli tiedossa, että maaliero saattaa tulla ratkaisevaksi jatkoonpääsijöitä ratkaistaessa. Lopputulos siis 1-0 HJK:lle.

Perjantai-illan Ilves-kamppailusta muodostui siis ratkaiseva jatkoonpääsyn kannalta. Ilveksellä oli Jipon ohella 1 piste kahdesta pelistä ja myös sama maaliero eli 0-1. Lisäksi kahdessa pisteessä ollut TP-47 sai viimeisessä pelissä vastaansa ennakkoon kovemman HJK:n, joten kaikki oli auki ja unelma jatkopeleistä elossa. Ottelu Tampereen ylpeyttä vastaan olikin niin tiukka, kuin oli odotettavissa. Jippo oli kuitenkin hienoisesti niskan päällä ja sai prässillään aiheutettua ongelmia Ilvekselle. Ensimmäisellä jaksolla Jipolla aukesi loistava paikka siirtyä johtoon, mutta kolmekaan laukausta samassa tilanteessa ei riittänyt lähemmäksi kuin maaliviivalle, josta Ilves-puolustaja blokkasi laukauksen.

Toisella jaksolla ottelu jatkui yhtä tiukkana, tasaisena ja tarkkana. Molemmat joukkueet tiesivät tilanteen toiselta kentältä, HJK johti TP-47 vastaan 2-0. Tämä tarkoitti, että 0-0 tulos tietäisi arvontaa lohkon kakkossijasta. Kymmenen minuuttia ennen vihellystä kuitenkin rävähti, toiselta kentältä tuli tieto, että TP-47 oli kaventanut 1-2:een ja oli nyt kakkossijassa kiinni. Kuin salamaniskusta ottelu aukesi ja molemmat joukkueet hakivat raivokkaasti johto-osumaa ja jatkopaikkaa. Ottelu aaltoili päästä päähän ja juoksuaskelia ei säästelty. Puolittaisia maalintekotilanteita syntyi molemmille, paras kuitenkin Jipolle kaksi minuuttia ennen loppua. Jippo sai pelattua pallon rankkaripisteelle vapaana olleelle pelaajalle, mutta tästäkään tilanteesta ei palloa saatu toimitettua Ilveksen reppuun. Loppuvihellyksen soitua kentällä vallitsi aavemainen hiljaisuus, kun molemmat joukkueet odottivat tietoa toiselta kentältä. Lopulta se tieto tuli ja oli musertava, molemmat ulkona jatkopeleistä kahdeksan joukossa. Se tuska, pettymys ja hiljaisuus, mikä vaihtopenkin ympärillä vallitsi oli jotain, mikä ei unohdu. Aivan kaikkensa kentälle alkulohkon peleissä antanut joukkue makasi lyötynä ja unelma jatkopeleistä oli kaikonnut yhteen pillinvihellykseen.

Pettymyksen keskellä tiedossa kuitenkin oli, että seuraavana aamuna pitäisi taas mennä ja nyt jaossa oli sijat 9-16. Valmennuksen isoin huoli olikin, että miten edellisen illan pettymys saadaan käännettyä ja pitämään pelin taso samana, mitä se oli jo alkulohkossa. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi. Lauantaiaamun vastustajana ollut JJK Jyväskylästä sai vastaansa agressiivisen Jipon, joka otti kentän haltuunsa alkuvihellyksestä lähtien. Kova prässi ja hyvä pallollinen pelaaminen tuotti tasaisesti maalitilanteita ja ensimmäinen turnausmaalikin nähtiin lopulta. Erikoistilanteen jälkitilanteesta Miro Martiskainen nosti pallon JJK:n maalivahdin yli ja Jippo siirtyi 1-0 johtoon. Tästä ei mennyt kauaa, kun pallo oli toistamiseen JJK:n verkossa. Miro Turunen riisti pallon puolustajalta ja syötti Eemeli Laitilalle tyhjän maalin eteen, jolla oli helppo työ viedä Jippo 2-0 johtoon. Tämä olikin taukotilanne.

Toinen jakso jatkui samanlaisena ja maalipaikkoja lisätä johtoa oli useampia. Palloa ei kuitenkaan saatu maaliviivan yli ja lopulta Jipon puolustuspään pallonmenetys muutti tilanteen 2-1:een. JJK sai tietenkin kavennuksesta virtaa ja ottelun loppuhetket oli Jipolle vaikeita. Joukkue osoitti kuitenkin, että luonnetta ja taistelutahtoa löytyy ja JJK:n painostuksesta huolimatta sai napattua itselleen voiton ja jatkopelit sijoista 9-12.

Lauantain toinen peli oli helsinkiläistä PK-35 vastaan, joka oli sijoittunut Etelä-Länsi Liigassa toiseksi HJK:n jälkeen. Eli kova peli oli taas tiedossa. Ensimmäinen jakso olikin vaikea ja PK-35 otti pelin haltuunsa. PK-35 painostuksen keskellä Jipolla oli kuitenkin hyvä tilaisuus siirtyä 1-0 johtoon läpiajosta, mutta siinä ei onnistuttu. Kaksi maalia helsinkiläiset onnistuivat ensimmäisellä jaksolla tekemään, kun Jipon puolustuspeli ei ollut aikaisempien pelien tasolla. Näin tauolle mentiin 2-0 PK-35-johdossa.

Toinen jakso osoitti taas, miten kovia jätkiä Jipon joukkue on täynnä. Ensimmäisen jakson vaikeudet oli unohdettu ja pelin luonne muuttui täysin. Paine siirtyi PK-35:n kenttäpuoliskolle ja pallo pomppi useaan otteeseen helsinkiläisten rankkarialueella. Lopulta reilu viisi minuuttia ennen loppua paine tuotti tulosta, kun Atte Lehikoinen pamautti pallon rankkarialueen viivalta pallon maaliin. Lopussa tasoitus roikkui ilmassa, mutta pillinvihellys tuli kuitenkin liian aikaisin Jipon kannalta. Näin edessä oli sunnuntaina kamppailu sijoista 11-12 ja vastaan asettuisi jo alkulohkon tunteikkaassa  päätöskamppailussa vastassa ollut Ilves.

”Vielä kerran” oli joukkueen teemana viimeiseen kamppailuun lähdettäessä ja taas kentälle saatiin joukkue, joka oli valmis vuodattamaan viimeisetkin hikipisarat. Ilves oli alkulohkon kamppailuun verrattuna pirteämpi ja asetti tiukemman haasteen. Kamppailu eteni kuitenkin pitkään 0-0 tilanteessa, kunnes seitsemän minuuttia ennen loppua Ilveksen ratkaisumaali syntyi hieman kyseenalaisesta tilanteesta, jossa Jipon maalia vartioinut 04-ikäinen Otto Kaltiola loukkaantui törmätessään vastustajan hyökkääjän kanssa. Maalin jälkeen rattaista piti löytää vielä ylimääräinen vauhti ja se löytyi. Viimeiset minuutit oli raivoisaa Jipon yritystä tasoittaa peli, mutta painostuksen tuottamat erikoistilanteet eivät tuoneet toivottua tulosta ja kohtalona oli 12. sija 0-1 lukemin.

Alkulohko jätti paljon jossiteltavaa, yksi maali olisi vienyt Jipon kahdeksan parhaan joukkoon eikä sen tekeminen kaukana ollut. Jossiteltavaa turnauksesta ei kuitenkaan jää siitä, minkälainen ilmapiiri, tekemisen meininki, sitoutuminen, itsensä likoonlaittaminen ja periksiantamattomuus joukkueesta paistoi. Jokainen oli valmis tekemään kaikkensa menestyksen eteen pelaajia, valmennusta ja taustoja myöten. Turnaukseen valmistautuminen pyrittiin tekemään mahdollisimman hyvin, turnauksessa kaikki toiminta pyrittiin suunnittelemaan viimeisen päälle eikä haluttu jättää missään asioissa yhtään kiveä kääntämättä. Näin kun toimii, ei jossitteluille jää sijaa. Nyt se tuotti sijan 12, joka isossa kuvassa on todella todella kova suoritus Jipon kokoiselle seuralle. Kaiken lisäksi se tuli tavalla, jossa jokaisessa pelissä HJK-peliä lukuunottamatta kamppailimme tasapäisesti voitosta vastustajan kanssa eikä sitäkään ota kukaan joukkueelta pois.

Ja mikä turnauksen annissa oli kaikkein tärkeintä, kentällä olleet pelaajat saivat loppuelämäkseen kokemuksen, mikä ei toistu. Turnauksen tunnetilojen vaihtelut ja tapahtumat eivät varmasti unohdu ja jokainen mukanaolija sai varmasti hienoja tarinoita kerrottavakseen ja muisteltavakseen, niistähän tässä kuitenkin on pohjimmiltaan kyse ja se on urheilun hienous.